HEL CX ry:n opintomatka 15-17.2.2020 – Hulst, Alankomaat

HEL CX ry:n opintomatka 2020 suuntautui Alankomaihin, Hulstiin. Osakilpailusarja oli Ethiascross, joka aiemmin tunnettiin nimellä Brico cross. Tämäkin osakilpailusarja sisältää UCI:n edellyttämän kahdeksan osakilpailua.

Ethiascrossin kausi alkoi syyskuun 2019 alussa ja päättyi 16.2.2020 Hulstin osakilpailuun. Ensi kaudella Hulstin rata on osana Cyclocross World Cupia. Osakilpailu ajetaan tuolloin jo tammikuun alussa, 3.1.2021. Ethiascross on ilmeisesti sarja, jossa ei lasketa yhteispisteitä vaan kukin osakilpailu on oma yksittäinen kokonaisuutensa. 

Tämän vuoden reissun erikoisuus oli se, ettemme saaneet mitään palautetta tiedusteluumme tutustua järjestelyihin. Osakilpailua voi paremmin seurata himasta ruudun ääreltä kuin raahautua paikan päälle katsomaan lajia jättiscreeniltä, mutta järjestäjiin tutustuminen olisi toivottu ohjelmanumero. Aiempina vuosina Hoogerheidessa ja Middelkerkessä olemme tavanneet järjestäjän edustajan samalla oppineet jotain uutta, jota HEL CX Cupiin voisi soveltaa.

Matkalle lähdettiin kohti Brysseliä lauantaina 15.2 aamusta. Sen verran oltiin ajoissa kohteessa, että ehdimme vielä hotelliin aamupalalle. Aamupalan sulattelun jälkeen oli ohjelmassa nuijia päätöksiä HEL CX ry:n hallituksen kokouksessa. Kokoukseen vierähtikin aikaa noin nelisen tuntia, ja saimmekin hyvin edistettyä seuraavan kauden asioita.

Sunnuntaina oli ohjelmassa aamupalan jälkeen reipas jalkamarssi Bryssel Zuid juna-aseman viereiseen autovuokraamoon. Autovuokraamosta oli tunnin ajomatka Belgian ja Hollannin rajalla olevaan Hulstiin. Valtakunnan rajan ylitystä Hulstissa tuskin huomasi. Pieni tolppa liikenneympyrässä kertoi, että valtio vaihtui. Raja myötäili paikallista kylätietä. Muutoksen huomasi käytännössä matkapuhelinoperaattorin vaihtumisesta ja tienvarteen pysäköityjen autojen rekisterikilvistä.

Sunnuntai 16.2. – kisapäivä

Kisapäivä 16.2. Hulstissa oli erittäin myrskyisä. Mielessä kävi jo tapahtuman peruuntuminen, mutta onneksi näin ei päässyt käymään.
Vestingcross eli Linnoitus-cross oli nimensä mukaan Hulstin linnoituskaupungin bastionissa. Kilpailurata polveili linnoituksen vesistön molemmilla puolilla hyödyntäen tasaiset nurmikentät, joenvarren virkistyspolut sekä nurtsinousut muurien päälle ja laskut sieltä alas. Hulstin kisaradan tunnistettavin piirre on ratalinjaus vuonna 1792 rakennetun tuulimyllyn läpi. Ennen tuulimyllyä oli mielenkiintoinen kohta, jossa putkisilta ”loppui” muuriin ja loppuosa, noin 2m korkea pätkä tarjosi hauskan power-nousun.

Power-nousu. Putkisilta loppui “kesken”. Hapokkaalta näytti.

Kisarata oli mielestämme yksi tyylikkäimmistä monipuolisimmista cyclocross-radoista. Radan merkintä oli paikoitellen aika luovaa. Suurelta osin rata oli merkitty mellakka-aidoilla sekä puutolpilla ja oranssilla perunaverkolla. Hauskin ominaisuus oli ehkä leikkipuiston läpi linjattu rata, jossa rata oli merkitty vain puutolpilla ja lähes näkymättömällä valkoisella nylon-narulla. Ilmeisesti Benelux-maiden lapset ja vanhemmat ovat oppineet huomiomaan leikkipuiston läpi linjatun cyclocross-radan. Mielestämme tuollaiset linjaukset tulisi rakentaa turvallisemmin.

Rata hyödynsi alueen parhaat ominaisuudet ja katsojan kannalta liikkuminen oli nopeaa ja helppoa paikasta toiseen. Muureille nousua ja laskuja sekä muutamia power-nousuja lukuun ottamatta rata vaikutti vauhdikkaalta ja hauskalta. Eli Iserbyt kuvasi CyclocrossMagazinen haastattelussa rataa suosikikseen juuri rytminvaihdosten vuoksi.

Tämä mäki laskettiin alas. Vaikka rinne oli erittäin jyrkkä, pinta on yllättävän tasainen. Kuvan vasemman reunan linjauksen valitsi ilmeisesti ne kuskit, joita epäilytti laskun pohjalla oleva pehmeä kohta. Yhtään kaatumista ei tässä tapahtunut.

Ikävää paikallisessa kulttuurissa on muovituoppien jättäminen maahan. Tapahtuma-alueella ei ollut yhtään jäteastiaa, jonne olisi roskat voinut pudottaa. Kovat tuuli pyöritteli muovituoppeja ja reipas määrä muoviroskaa päätyi varmasti viereiseen vesistöön. Kaipasimme hetken suomalaista järkeä.

Pönttöä hommaa kun ei ole roskapönttöjä.

Ennen naisten osakilpailun starttia muurin päällä kaatui radalle suuri lehtipuu, joka saatiin kuitenkin alkuhämmennyksen jälkeen nopeasti raivattua. Onneksi kukaan ei jäänyt puun alle sillä se kohta, johon puu kaatui, oli erittäin suosittu paikka katsoa vauhdikkaat laskut nurtsimuurilta alas.
Puuvanhus oli sen verran iso, että direktoraatti käskytti leikkaamaan vain puun latvan pois, ja rata linjattiin kiertämään puu leikatun latvan puolelta. Viivettä naisten ja miesten lähtöön tuli vain 15min. Tehokasta!

Viive oli aikalahja. Suomalais-belgialainen ystävämme Karl-Heinz Pohl (IG @Kardama PeadlBXL) oli mekaanikkona brittiläiselle naiskuski Laura Greenhalghille, jolla oli juuri ennen lähtöä ongelmia klossien kanssa. Vartin aikataulumuutos pelasti hänen osallistumisensa sillä Karl-Heiz sai tuossa ajassa fiksattua ajokengän kuntoon.

Ehdimme jututtaa Lauraa kilpailun jälkeen. Hän tykkäsi radasta tosi paljon, mutta oli hieman harmissaan, ettei pystynyt kilpailussa parempaan.
Naisten lähdön voitti hollantilainen Ceylin del Carmen Alvarado. Toiseksi tuli maanainen Annemarie Worst ja kolmanneksi hollantilainen Denise Betsema. Alun kahinoissa mukana ollut Eva Lechner jäi lopuksi sijalle 12. ja Sanne Cant sijalle 13. Lauran sijoitus kilpailussa oli lopuksi 34.

Miesten kisassa belgialainen Eli Iserbyt voitti kilpailun selkeästi. Emme nähneet missä kohdin ratkaisu tapahtui, mutta vahvalta hänen ajo näytti. Toiseksi tuli brittiläinen Thomas Pidcock ja kolmanneksi Belgian Toon Aerts.

Kisan jälkeen palasimme välittömästi Brysseliin palauttamaan vuokra-auton ja sitten syömään. Paikalliset kisatarjoilut eivät tällä kertaa houkutellet. Loppuillasta oli ohjelmassa vielä vuokrapyörien vastaanotto seuraavan päivän lenkille.

Pehmusteet kunnossa
Hulstin kisa rataa.
Junnujen palkintoseremonia
“Maa-li!”
City of Hulst

Reissukoosteen fiilikset voit tsekata tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=_JwYUAzweRs&t=9s

Maanantaina 17.2 – pyöräilyä

Hei, jätkät hei! Oudenaarde on tuolla!

Maanantaille olimme tilanneet ohjatun pyörälenkin paikalliselta toimijalta Pedal BXL:ltä. Edellisellä opintomatkalla pääsimme tutustumaan Pedal BXL:n Karl-Heinz Pohlin opastuksessa Flanderin alueeseen. Tuolloin lähtö tapahtui Brysselistä, mutta nyt tarjolla oli uusi lenkki, joka mahdollisti useamman kevään klassikoista tutun mäen ajamisen yhden päivän aikana. Aamujuna vei porukan Brysselistä 60 kilometrin päähän Oudenaardeen.

Kun kuvat kirkolla ja Centrum Ronde Van Vlaanderen museon ovilla oli otettu pääsimme kiristämään kengän nauhat ja aloittamaan kovasti odotetun lenkin. Tiedossa oli miellyttävä 115 kilometrin pituinen, mutkainen ja mäkinen paluumatka Brysseliin. 

Edellisen reissun lottovoitto sään suhteen ei tällä kertaa täysin toistunut, mutta pahimmat myrskyt olivat alueen jo ohittaneet. Tuuli puhalteli puuskissa voimakkaasti, mutta Karl-Heiz oli suunnitellut lenkin siten, että vastatuuleen emme juurikaan joutuneet ajamaan.

Itse lenkki alkoi tasaisella joenvarsipätkällä. Jalat lämpimiksi ja kohti Flanderin myyttisiä maisemia. Raskas viikonloppu oli vienyt kuskeista parhaat mehut ja kukin osasi varoa innostumasta liikaa ensimmäisten nousujen kohdalla – vastaavia ja tiukempia oli edessä vielä vaikka ja kuinka. Ensimmäisenä nousuna kohtasimme mukulakivillä päällystetyn Oude Kwaremontin. Seuraavana lyhyt mutta pippurinen Paterberg (0,3km ja 11,7%), ja taas mukuloilla. Sanomattakin selvää, että näitä nousuja ajaessa arvostus ammattikuskeja kohtaan kasvaa. Tiukat nousut ovat haastavia jo itsessään, mukuloilla ajaessa teho välittyy tiehen tietysti vieläkin heikommin.

Tiet Flanderissa ovat usein kapeita ja paikoin kotimaan teitä vastaavassa kunnossa, eli yllättäviä railoja ja kuoppia löytyy sieltä täältä. Tiukkoja 90-asteen käännöksiä tulee eteen alituisesti. Kuvittele itsesi ajamaan porukassa +40 km/h vauhtia räntäsateessa noilla teillä – hulluutta!

Vauhti lenkin aikana oli leppoisa, ja hyvä niin. Ei tälläistä reissua kannata hätiköiden ajaa. Nyt aikaa jäi tunnelmointiin ja ympäristön havainnointiin. Turvallisuuden kannaltakin on fiksuinta pitää vauhti uudella porukalla ajaessa alhaisena. Ruoka- ja kahvitauko pidettiin huoltoasemalla Ronsewegin ja Oudenaardwegin risteyksessä. Autenttinen mutta vähemmän viehättävä taukopaikka yllätti tarjonnallaan. Makea riisipiiras sopi täydellisesti välipalaksi. Makeaa, helposti nieltävää ja energiapitoista. Ping @Kahvelo!

Kuva ja linkki Stravaan, josta voi katsoa muut nousut: https://www.strava.com/activities/3107528570

Belgia on tiivisti asutettua ja tieverkosto kattava. Jos Helsingin keskuspuistossa on helppo eksyä, niin täällä tosiaan on suositeltavaa lähteä lenkille oppaan kanssa, etenkin, jos aikaa tai halua eksyilyyn ei ole. Omillaan tuolla tietysti pärjää, mutta Karl-Heinzin seurassa myös viihtyy hyvin. Toinen toistaan uskomattomampia tarinoita riittää, niin pyöräilyn kun muidenkin elämän osa-alueiden saralta. Härmäläisempikin asiakas voi olla jännittämättä, sillä kielitaidosta ei tämä elämys jää kiinni. Karl-Heinz puhuu preussilaisesta nimestä huolimatta täydellistä suomea.

Teräksinen Ritchey Road Logic tarjosi pehmeän kyydin, vaikka 25c rengastus olikin mukuloille kapean puoleinen.

Lähteet 16.2 osakilpailusta

CyclocrossMagazinen artikkeli: https://www.cxmagazine.com/2020-vestingcross-hulst-elite-men-results-photos

Cyclocross UCI kalenteri 2020-2021: https://www.cxmagazine.com/2020-2021-uci-cyclocross-race-schedule-and-calendar-released

Hulstin tulokset: https://www.flobikes.com/results/6706236-2020-ethias-cross-hulst/27700

Teksti: Tuomas P. & Matti M.
Kuvat: Sami L. & Tuomas P.

Leave a Reply