Cyclocrossia Sveitsissä ja Suomessa
Teksti: Minna-Maria Kangas
Sveitsin maantiekisojen jälkeen siirryin cyclocrossin pariin.
Syksyn ensimmäiseksi kilpailuksi valikoitui kansainvälinen Radcross Illnau (26.9.2021), joka oli UCI-kategorian kilpailu ja osallistujia kahdeksasta maasta. Takarivin paikalta startattuna ja olemattomalla lajiharjoittelulla taso oli liian kova. Sijoitukseni oli 18. ja ajo oli teknisesti hukassa. Kilpailu oli hyvä kokemus, ja sen jälkeen innostuin ajamaan cyclocrossarilla määrätietoisemmin.
Seuraava kilpailu oli 2.10. Afeno bike quer Cup . Ajoin miesten harraste-sarjassa, jotta saisin hyvää lajitreeniä 8 kierrosta naisten 4 kierroksen sijaan. Heti seuraavana päivänä olikin Sveitsin kansallinen kilpailu Radquer Mettmenstetten, jossa oli paljon porukkaa kaikissa ikäluokissa ja kisaan tultiin asuntovaunuilla ympäri Sveitsiä. Kisarata oli paras verrattuna aiempiin; kahdet juoksuesteet, silta, nurmikkokiemuraa, yksi pitkä juoksumäki ja pari ajettavaa mäkeä. Kannustusta riitti kaikille ja tunnelma oli hyvä! Sijoitukseni oli 6 ja olin tyytyväinen teknisesti ajooni. Näitä jos ajaisi joka viikonloppu, niin kehittyisi takuuvarmasti!
Kolmannen kisan jälkeen oli lähtö Suomeen ja HEL CX CUP:n kilpailuihin. Espoon Olarin mäkisestä reitistä tykkäsin paljon ja sijoitukseni oli ensimmäinen. Valitettavasti ensimmäisen kierroksen kaatuminen aiheutti ikävät asvalttinaarmut ja kyynärpään kipeytymisen pariksi viikoksi. Ajoin kuitenkin seuraavana viikonloppuna järjestetyn Porvoon osakilpailun. IBD:n Anniina Hakkarainen ajoi hienosti ylivoimaiseen ja ansaittuun voittoon ja itse tulin maaliin toisena. Molemmissa HEL CX CUP:n kilpailuissa oli hyvä tunnelma ja ne olivat erittäin hyvin järjestetyt. Myös kilpailuradat olivat priimaa.
Porvoon jälkeen otin rauallisesti, ja se auttoi. Haavat ja käsi paranivat. Cyclocrossin SM-kilpailuihin lähdin hyvillä mielin, koska rata sopi itselleni teknisesti ja fyysisesti. Rata muistutti paljolti Sveitsin ratoja; oli juoksuesteitä, silta, paljon nurmikkokiemuraa ja hiekkaa sekä fyysinen reitti, mutta ei juurikaan mutaa. Sain ehjän ja tasaisen ajon ja voitto oli mukava yllätys!
Tarkoitukseni oli jatkaa Sveitsissä krossikisoja joulukuulle asti, mutta virta alkoi loppua ja tuntui järkevämmältä siirtyä off-seasonille. Maantie- ja krossikauden yhdistäminen on haasteellista, koska kausi jatkuu pitkälle loppuvuoteen.
Kokonaisuutena kausi oli kaksijakoinen. Välillä maantiellä kulki, välillä ei. Cyclocross-kilpailut noudattivat myös samaa kaavaa. Maantiepuolella ulkomaankisat jäivät aika lailla puuttumaan koronan aiheuttamien ongelmien vuoksi. Sveitsissä ja Belgiassa ajoin vajaa 10 kilpailua, Belgian kilpailut tosin päättyivät neljän startin jälkeen mustaan silmään. Ehkä ensi kaudella parempi tuuri ja enemmän kisoja
Toivotan mukavaa loppuvuotta ja talvea kaikille! Nauttikaa Suomen hyvistä gravelreiteistä!