Opintomatka: Telenet Superprestige, Middelkerke 15-17.2.2019

Vuoden 2019 HEL CX ry:n tutumistkohteena oli Telenet Superprestigen viimeinen osakilpailu Oostendessä, Middelkerken kauppalassa. Tavoitteena oli edellisvuoden malliin tutustua paikallisiin järjestäjiin, verkostoitua, oppia järjestelyistä ja väijyä Noordzee-cross -osakilpailu paikan päällä.

 

Viime vuonna Hollanti, tänä vuonna Belgia. Telenet Superprestige on arvostettu osakilpailusarja, joten silloinhan se on tutustumisen arvoinen kohde.  Matka oli myös siinä mielessä tärkeä, sillä ehdimme keskustella tulevan  HEL CX Cup -kauden linjauksista. Neljän hengen aikataulujen kasaan saaminen ei ole  helppoa, joten matkan kannatti integroida asialistan tuijottelua ja oleellisten päätösehdotusten nuijimista. HEL CX Cupin pyöriessä ei valitettavasti ole aikaa kokoontua muiden syyskiireiden painaessa päälle.

Middelkerken ja Superprestigen viimeinen osakilpailu ajettiin lauantaina 16. helmikuuta 2019. Kilpailun paikkakunta oli Belgian rannikolla sijaitseva Middelkerke, jossa asuu noin 5000 asukasta. Koko Oostendin alue koostuu noin kuuden kunnan symbioosista, jossa asuu yhteensä 60.000 henkilöä. Middelkerken rantamaisema muistutti melko paljon Palma de Mallorcan rantaviivaa. Rannikkoa operoi raitiovaunulinja etelästä Adinkerkestä Belgian pohjoisrajalle Knokkeen. Vajaan 70km raitiotie on valmistunut Wikipedian mukaan 1885-luvulla.
Erittäin kätevä tapa liikkua, sillä 15min vuorovälillä ei harmita aurinkoisena päivänä odotella.

Oostenden rantaviivaa. Aamulla keli oli noin parin asteen tuntumassa mutta iltapäivällä t-paitakeli. Paikalliset sanoivat, että poikkeuksellisen lämmintä vuodenaikaan nähden. Yleensä kuulemma sataa vettä. Olisiko täällä joskus Antti Kuiton krossileiri? Se jää nähtäväksi…

Kilpailu lauantaina tarkoitti sitä, että järjestäjätapaaminen tuli sopia perjantaille, 15. helmikuuta. Tapaamisen järjestäminen ei sujunut tänä vuonna yhtä helposti, koska vasta hollanniksi kirjoitettu viesti tärppäsi. Kun oikea henkilö oli saatu äidinkielellä kiinni piti tietenkin tiedustella, että onnistuuko kommunikointi englanniksi. Tämä sopi ja saimme osoitteen tapaamispaikkaan: Manége Derby – Duinenweg 439 – 8430 Middelkerke.

Saavuimme Brysseliin perjantaina 9:15, josta vuokra-auton noutamisen jälkeen alkoi  1,5h automatka kohti Middelkerkeä. Tapaaminen oli sovittu kisapaikan vieressä olevan hevostallin kahvilaan, Manege Derbyyn. Myöhästyimme tapaamisesta noin 40min ruuhkan ja autovuokraamosäädön vuoksi. Kävi nimittäin niin, että vuokrasin auton eBookersin kautta ja sähläsin lompakkoa siivotessani ajokortin olkkarin pöydälle. Jälleenmyyjän varausta kun ei sitten voinut siirtää helposti uudelle kuskille ja muut ratkaisut oli todettu toimimattomaksi, teimme vuokraamossa uuden varauksen ja nielimme eBookersin kulut kiroillen alas.

Matkailun pro tip; vuokraa aina auto suoraan vuokraamosta!
Autoksi saimme Opel juhla-Mokka X:n, joka oli matkaominaisuuksiltaan miellyttävä kokemus. 187cm pitkänä ja rugby-ruhorakenteen omaavalle takapenkillä oli mukavasti tilaa. Tosin takakontti oli onnettoman pieni neljän hengen selkärepuille.

 

Saavuimme Manege Derby pubiin 12.40. Olimme varmoja, että järjestäjät ovat päivää ennen kisaa sen verran kiireisiä, että jutustelu jäisi tyngäksi. Kilpailun pääjärjestäjä ja yhteyshenkilömme, tapahtumajohtaja Peter palaveerasi vielä järjestäjätiiminsä kanssa kuppilan pöydässä astuessamme sisälle, joten kiireisiltä näyttivät.

Ratakierroksella. HEL CX approved, kisa voidaan ajaa!

Saimme erittäin lämpimän vastaanoton ja hetken venailun jälkeen meidät ohjattiin pöytään, jossa lounastimme ilmeisesti UCI:n piikkiin.
Päivän isäntänä meillä toimi Peterin operatiivinen tekijämies Marcel, jonka vastuuna oli radan rakentaminen. Reilun puolen tunnin jutustelun jälkeen tämä sujuvasti englantia puhuva herrasmies esitteli meille koko kisaradan ja tarjoutui lähtemään vielä parikymmenen kilsan pähän esittelemään Koksijden kisamaastoja. Valitettavasti päivän aikataulumme ei antanut myöden, mutta pakottipa iltapäiväkahvit kanssaan vielä juomaan. Juteltiin krossista lisää.

Kahvittelun lomassa Peter ja tapahtuman viestintäpomo Luc saapui vielä samaa pöytään rupattelemaan. Luc kertoi, että Belgian osakilpailut ovat erittäin arvostettuja UCI:n ja muiden järjestäjien piirissä. Esimerkiksi ranskalaiset kysyvät heiltä vinkkejä cyclocross tapahtuman järjestämiseen.

Marcel ja todellisen krossijärjestäjän työkalu, John Deeren Gator lava-ajoneuvolla pärisyteltiin hevostallin pubista kisaradalle hyväksymään paikalliset krossijärjestelyt.

Tunnin tapaamista pyydettiin, mutta reilu parituntia saatiin. Olimme erittäin kiitollisia Peterin ja Marcelin ajasta! Kiertokäynnin jälkeen oli tarkoitus käydä läpi HEL CX:n tulevan kauden asioita. Kiitimme loistavasta esittelystä ja annoimme HEL CX mukin kiitokseksi. Peter laittoikin sen saman tien pubin sienälle, Nordbertin kuvan viereen. Aika kova!

Kaksi kovaa! Nordbert Dedeckere ja HEL CX:n muki.

 

Middelkerken osakilpailu vietti tänä vuonna 60-vuotisjuhlaa. Middelkerken kilpailu on Belgian vanhin edelleen järjestettävä cyclocross-kilpailu. Nykyisen muotoista rataa on ajettu noin 20-vuotta ja radan on suunnitellut hiljattain edesmennyt Nordbert Dedeckere. Nordbert on voittanut Middelkerken osakilpailun 6 kertaa, joista viimeinen voitto hänellä oli vuodelta 1977. Aktiivisen ajouransa jälkeen hän ollut suuri vaikuttajapersoona paikallisessa krossiskenessä.

Middelkerken radan pituus oli noin 2,7km, ja muutoksia tehdään vuosittain tiettyihin kohtiin peruslinjauksen säilyessä samana. Tämä helpottaa valmistautumisessa varmasti kaikkia osapuolia, niin kuskeja kuin tekijöitäkin.

Superprestigen osakilpailuiden ajankohdat ja aikataulut päättää UCI ja vain kahdeksan osakilpailua saa yhden cupin alla järjestää. Emme oikein saanut selvyyttä miksi näin, mutta kyseessä lienee jokin sortin linjaus siitä, kuinka paljon kilpailuja saa tietyn lajin parissa järjestää. Muita paikallisia cupeja ovat Brico Cross ja entinen Postin kisa; BPost Trophee, joka nykyään tunnetaan vakuutusyhtiön nimellä DVV Trophee.

Radan linjaus. Kuva on suunnassa karttapohjoinen. Alue on paikallinen urheilupusto. Maastopyöräreitistön lisäksi alueella on jalkapallokenttä, tennishalli, minigolf-rata ja ratsastuskenttä. Tennishalli toimi tapahtuman aikana VIP-tilana. Erillistä VIP-telttaa Middelkerken kisaradan vieressä ei ollut.

Middelkerkessä järjestäjät ovat myös sivutoimisia tekijöitä. Tapahtuman rakentaminen oli paljon leppoisemman oloista kuin Hoogerheidessa, UCI World Cupin osakilpailussa, joka rakennettiin parissa viikossa ja itse rata vain viikossa. Marcel kertoikin, että UCI odottaa heiltä huippujärjestelyitä, mutta koska kyseessä ei ole World Cup tasoinen kisa on vaatimustaso kohtuullisempi. Tämä huomasi esimerkiksi siitä, kun Hoogerheidessa harjoituspäivä oli kisapäivää edeltävä päivä; Superprestigessä harjoitusajat olivat vasta kilpailupäivänä.

Perjantaina harjoittelu oli kielletty, mutta Marcel sanoi, että kiellosta huolimatta joku tulee aina treenaamaan. Vähän riskiä kun telkkarin ja äänentoiston johdot risteili vielä perjantaina radalla  miten sattuu. Kilpailupäivänä harjoitteluvuorot eteni niin, että naiset harjoittelivat ennen junnu-lähtöä, miehet ennen naisten lähtöä. Näin jäi aikaa treenien jälkeen vielä kunnon lämmittelylle.

Taustalla varikon jälkeinen tuplatöppyrä jonka korkeus oli noin 5-6 metriä. Kuvaa halkova polku on paikallinen maastopyöräreitistö, joka ei ollut osana kisarataa.

Varikon jälkeinen tuplatöppyrä oli haasteellinen. Ensimmäinen taso menee ajamalla, mutta väsyneenä ylempi mäki oli kova pala. Muistaakseni Masa tunkkasi vikalla tai tokavikalla kierroksella ylemmän mäen ylös, mikä saattoi olla selkeän johdon taktiikkaakin. Kuvassa junioreiden kisa lauantailta. Kuva vääristää todella paljon jyrkkyysprofiilia.

Middelkerkessä radan rakentaminen alkoi jo tammikuussa. Järjestäjät työskentelevät kilpailun parissa vain noin kahden kuukauden ajan vuodesta. Suurin osa pääporukasta on reippaita eläkeläisiä. Yhteensä talkoolaisia on 120 henkilöä. Talkoolaiset saavat pienen päiväkorvauksen sekä lämpimän aterian. Muu infra on paikallisen järjestäjän tai Middelkerken kunnan omaisuutta. Alueen loppusiivous oli nakitettu paikalliselle urheiluseuralle varainhankintasopimuksella. Ei mitään ihmeellistä suomalaiseen urheilutapahtumakulttuuriin verrattuna.

Tapahtuman budjetti on noin 350.000 euroa mikä on sama kuin juuri Veikkausliigaan nousseen Helsingin IFK:n tuleva kausibudjetti. Yleisöä odotettiin kisapäivänä paikalle noin 10.000 henkeä ja VIP-vieraita noin 500-600 henkeä.

Marcel kertoi, että UCI:n status on erittäin tärkeä. Ilman sitä on vaikea houkutella huippukuskeja ajamaan. UCI:lla on tavoite laajentua Benelux-maiden ulkopuolelle, esimerkiksi Italiaan ja muihin Keski-Euroopan maihin. Ongelma on kuulemma se, että belgialaisia ja hollantilaisia kuskeja on nyt jo vaikea saada ajamaan muualle, koska joka viikonloppu löytyy kotimaasta huippukilpailuita hyvillä palkintorahoilla ajettavaksi. No eipä sitä varmaan Iivo Niskanenkaan lähde hiihtämään mihinkään belgiaan, jos Suomessa ja Norjassa riittää kisaa kierrettäväksi.

 

Lauantai 16. oli  kilpailupäivä. Saimme perjantaina VIP-rannekkeet, joilla pääsimme sisään tapahtumaan. Saavuimme heti aamusta paikan päälle skouttasimme valmiiksi parhaat paikat naisten ja miesten kisan seuraamiseen. Vaikka perjantaina tepastelimme Marcelin opastamana koko radan läpi oli kisapäivänä haastetta löytää väylät parhaille katselupaikoille.
Päivä sujui kuin siivillä. Keli oli +14 astetta ja yleisöä tuli jälkeenpäin paikalle odotettua enemmän.

Kermis

Pyörätapahtuma on kova juttu Belgiassa. ”Kermis” termi viittaa tapahtumaan, joka on rinnastettavissa ehkä suomalaiseen kevättoriperinteeseen. Porukkaa tulee paikalle pelkän tunnelman vuoksi. Tämän huomasi katsomalla millaiset kengät oli jengillä jalassa. Muutamia perheitä oli paikalla syömässä metrilakua ja kengät paljasti, että ihan tunnelman takia on paikalle tultu. Kisaan vihkiytynyt krossi-Pertti oli puolestaan laittanut jalkaansa kumisaappaat tai vedenpitävät varsikengät. Tosi kisafanilla oli hassunhauska Belgia-hattu ja punakat kasvot. Lauantaipäivää oli paikalle saapunut viettämään myös 80-asteen kulmassa eteneviä, vapaa-aikasuuntautuneita kaveriporukoita. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa!

Eva Lechner lämmittelee pääsuoralla hetkeä ennen ryhmittäytymistä naisten lähtöön. Teknikko roudaamassa kiekkoa varikolle.

Tapahtumapaikan kiertämisen jälkeen suuntasimme hetkeksi alueelta ulos kilpailijoiden huoltoalueelle, jossa kuskien matkailuautot ja bändibussit olivat sulassa sovussa. Krossin marginaalisuuden huomasi hyvin. Keskiverto krossaajalla on iso matkailuauto, kun taas Mathieu van der Poel reissaa kunnon keikkabussissa. Tuloslistan loppupään aikuiskavereilla ja junnukuskien perheillä oli käytössä farmarin, rämisevän pakettiauton ja normi matkailuauton tyylistä keikkakalustoa. Ihanan kotikutoista!

Sven Nys laittaa pojalleen Thibaulle fillaria valmiiksi. Miten kestää nuoren kundin kasetti kun ympärillä riittää porukkaa tuijottelemaan tuntikaupalla perhe Nys’n tekemisiä?

Middelkerken kisarata on paikallinen maastopyörä- ja virkistyspuisto. Paikka on osa isompaa urheilupustoa, jossa on fudiskenttä, tennishalli ja ratsastusrata. Alueella ei ollut puita käytännössä yhtään ja alue oli rakennettu jättömaasta maastopyöräkeitaaksi, jota koristi pieni lampi. Pelkästään jo Helsingin polkuihin verrattuna Middelkerken maastopyöräreitit vaikutti masentavan tylsiltä. Netistä löytyy Middelkerken matkailusivuilta merkittyjä mtb-reittejä mukavasti, mutta itse lähtisin tuonne krossarilla.

Go, Sanne!

Ridley Cup, Juniorit käynnissä.

Ojan ylitys vielä ennen kuin palataan maalisuoralle. Tässäkin määrätietoinen lähestyminen ja valittu ajolinja oli valttia.

Puiston maamerkkinä kohoava, Kontulan Kelkkapuistoon verrattava töppyrä ja kappeli olivat paikkakunnan korkeimpia kohtia. Kelkkapuiston mäkeen verrattuna Middelkerken töppyrä oli erittäin matala, mutta paikallinen maaperä oli samaa liukastelua kuin HEL CX:n Lahden osakilpailussa 17.11.2018.
Marcel kertoi, että Middelkerken puistoalue on uhattuna. Alueen pohjoispäähän rakennetaan asuntoja ja tulevaisuudessa osakilpailun järjestäminen puistossa on vaakalaudalla. Uusi, vaihtoehtoinen paikka on urheilupuiston eteläpuolella. Kun kysyimme, että miksi osakilpailua ei järjestetä meren rannalla oli vastaus ympäristönäkökulmallinen; luontoarvot eivät kestä tämän kokoista tapahtumaa rannalla. Järkevää, sillä muoviroskan joutuminen mereen ei ole toivottavaa.

Kuvat yllä. MTB-reitistö vaikutti meikäläisittäin lähinnä vitsiltä. Itse valitsisin krossarin käyttöön näille poluille, sillä paksuille renkaille ei ollut mitään haastetta edes aloittelevalle pyöräilijälle. Mutta hienoa se, että on merkattua reitistöä.

 

Osakilpailu paikan päällä oli haasteellista seurattavaa, sillä flaami-kielitaidottomana oli vaikea pysyä kartalla miten kisa eteni ja jätti-screenit oli huonossa kohden. Naisten kisassa Sanne Cantilla ei ollut paras päivä, mutta hänelle kotiin viemisenä oli kuitenkin Superprestigen kokonaisvoitto. Naisten osakilpailun voitti Denise Betsema, joka olikin vahvassa vireessä. Sanne ajeli alun johdon jälkeen neljäntenä. Miesten kisassa Masa pudotteli ennakkoodotusten mukaan edessä ajavat pois kuleksimasta ja tyhjensi osakilpailu- sekä kokonaiskilpailupalkinnot.
Masan ajoa seuratessa huomaa, miten tarkasti hän suorittaa pienet yksityiskohdat. Tunnin kisassa hyvää kaulaa syntyy jo sillä, että suorittaa sekunnin murto-osissa pieniä asioita määrätietoisemmin kuin kilpakumppanit. Fyysinen kunto tuskin suurta eroa tekee maailman kärjessä. Ammatti kuin ammatti, niin pienillä jutuilla erotut eduksesi.

Sirkus Corendo saapui kilpailijaparkkiin. Masa varmaan nukkui vielä yläpankkolla, kun tiimi laittoi lämmittelyalueen pystyyn. Porukkaa kerääntyi paljon ja todella nopeasti keikkabussin ympärille.

Belgian suur-stara, Sanne Cant.

Masan voiton ollessa jo varma poistui yleisö tasaisena virtana kaupungille. Katsoimme loppuosan miesten kisasta VIP-katsomossa, jossa kylläkin VIP-yleisö jaksoi normi rahvasta paremmin loppuun asti. Harmi, ettei Wout van Aert ollut ajamassa. Belgialaisten riemuksi  Toon Aerts ja Michael Vanthourenhout pystyivät haastamaan Masaa, mutta eivät voineet kuitenkaan paremmalleen mitään.

Kuvat yllä. Radan yksi haasteellisin kohta oli pian lähdön jälkeen. Lähes pystysuora 3m korkuinen penkkanousu. Vauhtia piti ottaa mutkan takaa ja kaikilla ylösajaneilla pysähtyi vauhti pieneksi hetkeksi, jolloin huippukuskit korjasivat pyörän suunaan ilman jalkakosketusta. Tärkeää oli pitää painopiste edessä myös mäen päällä. Koko rata oli minimileveydessään, kolmessa metrissä ja tiukkoja käännöksiä oli runsaasti

Mielenkiintoista oli katsoa kisassa radan haastavampien kohtien ajolinjavalintoja. Vaikka radan sijainti oli varsin tasaisella, ei haasteellisista kohdista ollut pulaa. Lähdön jälkeen oli ensimmäiset tuplatöppyrät heti sillan jälkeen, jotka olivat melko matalia ja helposti ajettavissa alas ja ylös. Tuplatöppyrän jälkeen oli noin 50m päässä erittäin jyrkkiä, noin 3m pystysuora nousu, jonka suoritusta oli kiva katsella. Sen jälkeen oli pitkä pätkä nurtsibaanaa, josta tultiin ensimmäiselle rakennetulle hiekkaesteelle. Hiekkaesteen jälkeen kierrettiin täyttömäki ympäri vyötärön korkeudelta ja lasketeltiin pienen offcamberin kautta alas varikkoalueelle. Varikkoalueen päässä oli seuraava este; vaativa tuplatöppyrä. Pienen kaartelun jälkeen täyttömäelle tultiin vielä kerran ja siirryttiin varikon toiselle puolelle jauhamaan mutaista peltoa. Rata oli puristettu hyvin pienelle alueelle, josta henkilökohtaisesti pidän todella paljon.

Terveisiä Samille ja Jannelle Lahteen. Löydettiin samanlainen limanuljaska offcamber Middelkerkestä mitä LaPy löysi Lahdesta.

Kisan jälkeen poikkesimme vielä tennishallin VIP-alueella nauttimaan hetkeksi tunnelmasta. Puolen tunnin jälkeen suuntasimme autolle ja ajoimme illaksi Brysseliin. Palautimme auton ja suuntasimme junalla kohti hotellia. Sunnuntai sujui leppoisasti pyöräilyn ja kaupunkiin tutustumisen merkeissä. Kotona olimme illalla noin 23.00 aikaan. Oli jälleen erittäin mukava ja opettavainen reissu.

Matka oli suht edukas. Lennot oli 275 euroa per henkilö, vuokra-auto bensoineen yhteensä noin 170 euroa ja hotelleista selvittiin alle satasella per jamppa. Suurin kuluerä oli Brysselin lennot, joka taisi olla 100 euroa enemmän kuin lento Amsterdamiin.

Kilpailu ohi ja kisaradalla junnut testailemassa rataa.

Kilpailu ohi. VIP-katsomon viimeiset asiakkaat.

”Yksi kuva vielä ja sitten lähdetään autolle…”

 

Sunnuntain ohjelmaa. Flanderin matkailutoimisto, Bryssel. Paikka sijaitsee kaupungintalon naapurikorttelissa. Vanhoja kunnon villapaitoja.

Flanderin matkailutoimisto, Bryssel.

Kuvat Tuomas, Matti & Sami / HEL CX ry
Teksti: Tuomas / HEL CX ry