Reissublogi: HEL CX & World Cup Final Hoogerheide – 27-29.1.2018

Teimme HEL CX ry:n kanssa opintomatkan UCI-tason cyclocross kilpailuun 27-29.1.2018. Tässä vapaan hiihtotyylin reissuraportti.

Reissun tarkoitus oli käydä katsomassa isojen poikien ja tyttöjen krossikisa ja yrittää oppia järjestelyistä sekä soveltaa niitä HEL CX Cuppiin. Parhaiten itse kisan jännittää katsomalla lähetystä livenä tai jälkitallenteena kera uusintojen, mutta järjestelyvinkit oppii jututtamalla paikallisia järkkäreitä.

Hieman järjestäjähorinaa tähän alkuun. HEL CX ry perustettiin alkusyksyllä 2017 hoitamaan kaikki hallinnolliset velvoitteet. Hallitukseen kuuluu minä (Tuomas), Raparperi, Matti ja Sami. Päättyneellä kaudella itse yhdistys ei järjestänyt nimissään mitään, vaan HEL CX Cupin tapahtumat järjestivät pyöräliikkeet ja pyöräilyseurat aktiivien voimalla.

Joskus kevään ja kesän välillä kasasimme säännöt ja tapahtumaohjeistukset kuntoon, jotta kisoissa olisi jonkunlainen alkustandardi noudatettavaksi. Tuo oli kisakalenterin laatimisen kanssa mielestäni kauden työllistävin osio.

Jostain kumman syystä kisatapahtumajärjestämisen ympärillä leijuu uskomus, että järjestäjän pitää stressata viikon unettomuusputki alle, hankkia mahahaava ja sekoilla koko kisapäivä. Mielestäni uskomus on liioiteltu. Pääjärjestäjältä kaivataan kuitenkin joukon johtamista.

Tapahtumajärjestämisen, ja jos nyt HEL CX kisoista puhutaan, selvittää mielestäni sujuvasti muutamalla perusohjeella.

Aja ensinnäkin pari kisaa ihan osallistujana ja tarkkaile miten yleisesti homma toimii. Kiinnitä huomioita seuraaviin asioihin.

  1. Miten tapahtumaviestintä tavoitti sinut ennen tapahtumaa?

  2. Oliko tapahtumakutsu sen verran kattava ja sujuvalukuinen, että ymmärsit kerralla lukemasi ja ilmoittautuminen oli sujuvaa?

  3. Millainen tunnelma tapahtumapaikalla oli. Huomioitiinko sinut?

  4. Miten toimi itse tapahtuma ja opastus paikan päällä?

  5. Pääsit kotiin. Millaiset fiilikset jäi ja tulisitko toisen kerran?

Toki ihmiset ovat erilaisia. Jotkut saattavat jännittää vastuuta tai siviilielämän ja järjestämisen yhteensovittamista. Toiset jännittää sitä, että ”osaanko järkkää” – tai sitä, että ”mitäs jos mä epäonnistun ja kaikki menee pieleen?”. Mut’ hei; HEL CX:n osakilpailut ovat toistaiseksi vielä kevyemmästä päästä ja porukka on ollut kiitollisia järkkäilyistä

Itse suorittaminen on helppoa kun kaikki asiat on kirjoitettu muistilistaksi, vastuut jaettu selkeästi tiimin kesken sekä riskeihin ja yllätyksiin on varauduttu. Muistilistalle tehtävät asiat kannattaa aikatauluttaa kalenteriin sopivaan väliin, jossa ehtii asioita hoitamaan. Tapahtumaviikonlopun lähestyessä työmäärä hieman nousee, mutta nämäkin asiat kannattaa kalenteroida hyvissä ajoin, jolloin ne ovat visuaalisesti näkyvissä ja ajankäytön hallinta paranee.

Mutta siirrytään nyt krossireissuumme.  En tiedä otinko sattumoisin yhteyttä vaan oikeaan henkilöön vai oliko Suomi-mielikuvalla merkitystä, mutta  tapaaminen järjestyi GP Adrie van der Poel Hoogerheide -tapahtuman kisadirikan, Jan Propin kanssa. Jan vastasi meiliini 4.10.2017 seuraavasti:

Hi Tuomas

good to hear that you are promoting cyclo-cross in Finland. Great job! We are happy to share our experiences with you.

Saturday, January 27th after the UCI trail inspection around the clock at 15.00, I have some time to share with you our experiences.

See you in Hoogerheide! And good luck with your organization in Finland.

Tämän jälkeen eBookersilta lennot, autovuokraus Hertziltä ja hotellit varaukseen Matin toimesta. Koska Janin aikataulu oli määrittävä tekijä matkasuunnittelulle oli selkeä prioriteetti: lauantai 27.1 / klo 15.00 / Hoogerheide.
Loput sävellettiin freestylenä.

Lauantaina aamupäivästä kokoonnuimme Schipholin lentokentän autovuokraamossa ja ajoimme Dordrechtin lounaspysähdyksellä Hoogerheideen. Perillä Hoogerheidessa olimme noin 13.30 pidimme olutpaussin lähipubissa. Ikkunasta oli hyvä bongailla joukkueita ja odotella kello kolmeksi sovittua tapaamista.

lounasMatkalounas Dordrecht’ssä

Kellon lähestyessä kolmea synkkasimme tapaamisen maaliviivalle. Jan kertoi olevansa vielä kiireellinen ja pyysi meitä saapumaan 16.30 kaupungintalolle kilpailujohtajien tapaamiseen. Kättelimme uuden ajan ja käytimme luppoajan radan arvosteluun. Radalla oli sekaharjoitukset käynnissä ja mukana oli myös sponsoreiden VIP-vieraita kompuroimassa. Arvatkaapa tekikö meidänkin mieli testata rataa?

IMG_3067Kisadösä Toyota Yaris löysi ruudun Hoogerheidessa.

IMG_3163
Huoltoporukan sisäänkäynti varikolle

Rata ja maaperä näytti juuri siltä miltä se telkkarissakin näyttää. Tasaiseksi tallaantunutta metsäpolkua, nurmikkoa, joka on oikeasti tasaista nurmipeltoa, sekä hienojakoista upottavaa hiekkaa. Se mikä kuvaruudulle aina huonosti välittyy on nousujen korkeusero ja offcamberien jyrkkyys. Hoogerheiden rata on oikeasti aika nousupainotteinen, mutta telkkarin luoma 2D-kuvan perspektiiviharha ei nyt olekaan yllätys.

IMG_3114

Krossin kannalta alue oli mielestäni sopiva. Tapahtumamiljöö on 9000 hengen kunnan ytimessä. Radan lähtösuora on kunnan tietä pitkin ylämäkeen. Tänä vuonna ratalinjaus oli ysikymppimutka oikealle putkisillan yli varikkoalueelle. Ainakin 2014 on käännytty lähtösuoran päästä vasemmalle pikku dipillä kohti kirkon viereistä hautausmaata. Siitä mutkan kautta samaisen tien yli varikkoalueelle kohti kurvia, jossa oli ensimmäinen hiekkalaatikko.

IMG_3151HEL CX approved!

Puistokaistale, jonne ajetaan varikon jälkeen oli paikallinen virkistysmetsä. Siitä hyödynnetään vuodesta toiseen leveäksi tallautunutta takametsän vauhtibaanaa.

IMG_3145Tästä pudoteltiin nurmipellolle ja siitä VIP-teltan ohi. Parilla mutkalla takaisin metsäreunan polulle, josta U-kiepautuksella pellon kautta takaisin metsään ylämäkeen. Metsäkaistale tässä kohdin on aika inhottavahkoa suklaapuuroa.

Kaarretta ja loivaa nousua ajetaan takaisin yläpellolle, jossa on varikkoalueen toinen sivu. Nurmikkobaanaa taas hetki, puun kierto ja takaisin alapellolle kohti bunny hop -estettä.

 

 

IMG_3144
Huomaa maalatut juuret takametsän baanalla.

Tuplaesteen jälkeen oli suora nurmikkobaana tienvierustaa kohti lähtöpistettä. Tästä 90-asteen käännöksellä vasemmalle kohti ylösviettävää toista nurmikkobaana. Baanan päässä oli se kunnan töppyrä, jonka päälle rata parina viime vuonna on noussut.

Töppyrän päältä oli haastteellinen viistolasku alas, jonka päässä pätkä asfalttia ja tv:stä tuttu jyrkkä betoniporrasnousu töppyrän päälle kohti herkku-offcamberia. Ennen offcamberia sijaitsi ns. 80-prosentin portti, jossa kisapäivänä UCI-miehet liputtivat hitaammat kuskit pois kuleksimasta (kuva alla).

IMG_3375
”Kiva-kiitti-hei!” UCI-mies oli kisapäivänä tylynä 80-prossan portilla. Perus ruutupaperimeininki.

Offcamber näytti hauskalta, mutta kuumottavin kohta oli tuo viisto takamäki, jossa kisapäivänä kaksi naiskuskia kolaroi pahannäköisesti. Kisapäivänä Poel ajoi saman kohdan erittäin lujaa alas oikeaa reunaa pitkin, mikä näytti järkivalinnalta.

IMG_3363
VDP näytti mallia kisapäivänä

Kellon lähestyessä neljää siirryimme kunnantalolle. Lampsimme sisään kutsuvieraina ja jäimme odottamaan kokouksen alkua. Kunnantaloon oli integroitu retrohenkinen kappeli, jossa juryn kokous pidettiin. Jan pyysi meidät kappelin sakastiin, jossa keskustelimme puolisen tuntia krossijärjestelyistä kopiokoneiden seassa.

IMG_3173Kunnantalon opaste juryn kokoukseen. Talo muistutti suomalaista monitoimitaloa sillä erotuksella, että siellä oli pubi.

IMG_3177IMG_3176.JPG
Jury-kokous alkamassa. Oikealla jutustelua krossin järkkäämisestä.

Tapahtumaorganisaatio toimii heilläkin yhdistyspohjalta 12-hengen voimin. Kauden suunnittelu ja sponsorineuvottelut aloitetaan maaliskuussa. Tapahtumapäivän operatiivinen väki on paikallisia urheiluseuroja ja talkoolaisia, joille maksetaan pienenpieni korvaus järjestelytoiminnasta. Jan työskentelee kunnan palveluksessa neljänä päivänä viikossa ja yhden päivän hän tekee aina krossijärkkäilyitä Hoogerheiden kisaan.

Hoogerheiden tämän vuoden osakilpailu oli sen historian 19. ja 13. arvokisa. Radan suunnittelee aina itse isä-Poel. Rata piiretään CADillä muottiinsa ja sovellus laskee samalla materiaalikulutuksen tarvikkeille. Joka vuosi reittiin tehdään jotain pientä muutosta.
Pienestä ovat hekin aloittaneet. Ensimmäisen kilpailun budjetti oli noin 100.000 euroa ja nyt kisan budjetti huitelee 650.000 euron tuntumassa. Suurin sponsori pistää tapahtumaan noin 75.000 euroa kun pienemmän näkyvyyden takakaarteeseen saa 1500 eurolla. Lisäksi yhdistys järjestää kolmea B2B-päättäjätapahtumaa, jossa krossitapahtuman yritysvieraat voivat verkostoitua uusien päättäjien kanssa..

Sunnuntain tapahtumassa oli noin 1500 VIP-vierasta. Kokonaisarvio katsojista yhteensä oli noin 15.000 hengessä.

IMG_3226
Kisaohjelma oli suuri apu sunnuntaina.

Radan rakentamiseen he varaavat noin yhden viikon. Radan purkaminen käy kuulemma yhtä nopeasti kuin HEL CX:ssä. Purkaminen alkoikin välittömästi sunnuntaina viimeiselle kierrokselle päästetyn kilpailijan maaliintulon jälkeen.

Ihan ilman koettelemuksia ei tapahtuma sujunut tänä vuonna, sillä alkuperäinen VIP-teltta oli tuhoutunut edellisen viikon kovassa myrskyssä.

IMG_3385Purkutyö alkoi heti kisan jälkeen

Kaikki kisaan tarvittavat materiaalit ovat heidän omassa varastossa tapahtumapaikan läheisyydessä. Kisa tuottaa sen verran, että he rahoittavat tuotolla uusia tarvikehankintoja vuosittain.

Tapaamisen jälkeen totesimme tyytyväisenä, että suunta meidän toiminnassamme on oikea. Jan kannusti meitä samalla pitkäjänteiseen työhön lajin kehittämiseksi. Toki jos kamppailemme talven harrastusmääräherruudesta maastohiihdon kanssa, niin töitä riittää. Toivotaan, että etelän leudot talvet ajavat perinteiset talviharrastajat krossin pariin.

Janilla oli aika siirtyä juryn pöytään lausumaan avaussanat, ja me siirryimme kappelin takariviin kuunteluoppilaiksi. Puolen tunnin kokous alkoi ranskaksi, mutta ohjelma vedettiin läpi luonnollisesti englanniksi.

Ensiksi jaettiin varikkopaikat maittain menestymisen perusteella. Belgia valkkasi numeron neljä ja Hollanti numeron kahdeksan. Sitten alkoi valintahajonta paikkojen 3-10 välillä. Varikkopaikat 1 ja 15 ei nauttinut jostain syystä valintasuosiota. Ruutuun 15 laitettiin Ruotsia, Japania ja Irlantia. Jako tehtiin kullekin lähdölle erikseen.

Varikkopaikan jaon jälkeen käytiin PowerPoint esityksellä läpi päivän aikataulu, tarkat lähtöajat, palkintojen jaon perusteet, palkittavat, doping käytänteet; chippien kiinnittämisen ohjeistus ja sakko-ukaasit chippien hävittämisestä. Lisäksi korostettiin se, että ne 33mm renkaat pitäisi olla kaikilla ja eikä nastoja. Ei tainnut tulla yllätyksenä.

Radan pituuskin kerrottiin (2780m) ja se, että omat painepesurit varikolla on kiellettyjä. Lisäkysymyksiä ei esitetty eikä itse rataa kommentoitu kenenkään puolelta millään tavoin. Tilaisuus päättyi kisamateriaalin jakamiseen.

IMG_3337
Varikon pesupiste ja huoltomiesten bajamaja

Kisapäivä 28.1.2018

Sunnuntai sujui normi kisaturistina. Saavuimme paikalle junnukisan aikana ja aloitimme kerroksen tapahtumatorilta, jossa U23 kisailijat lämmittelivät trainereilla. Hifistelimme fillareita ja Matti bongasi laajan spektrin eri runkomateriaaleja.

IMG_3206
Kisatori kunnan keskustassa

Normi laukkutarkastuksen jälkeen pääsylippu vaihdettiin portilla rannekkeeseen ja talkoojunnut löivät paperiset lähtölistat käteen.

IMG_3221Sisäänkäyntiprosessi oli aika leppoinen

Tapahtuman seuraaminen paikanpäällä on hyvin erilaista kuin liven tai tallenteen äärellä. Aika sujui siivillä. Etenkin naisten kisan 40-minsaa kului todella nopeasti.

Katsoimme U23 ja naisten kisan startit lähtösuoran vierestä. Kisan aikana ehdimme kiertää radan lähes läpi.

Miesten kisan seuraamisen aloitimme varikkosuoralta, joten sillalla tapahtuva kasailu jäi näkemättä. Ehdimme naisten kisan aikana poistua onnettomuuspaikalta hetki ennen sitä alamäkikolarointia.

IMG_3328
Naisten kisa käynnissä…

IMG_3349

Tapahtumassa kisaa voi seurata jättinäytöltä hollantilaisella mökäfooni selostuksella, mutta siistimpää oli kiertää rataa vastaan niin, että näki kärjen ajon eri paikoissa. Lähtöjen välillä ehdimme haukata paikallista kisaruokaa ja käydä nihkeän kusisessa festarivessassa.

IMG_3302
Paikallinen nakkimuki

Vauhti oli miesten kisassa aivan käsittämättömän kova. Keskari taisikin olla Masalla lähempänä 26km/h ja kierroksia ajettiin rapsakat kymmenen kappaletta. Parhaiten vauhdin huomasi offcamberissa sekä töppyrälle suuntaavassa nurmikkosuorassa Poelin ajaessa siitä ohi. Sattui myös niin, että hetken päästä Poelin jälkeen ohitsemme ajoi kierroksella varvattu irkkukuski, jonka meno oli todella hidasta Poeliin verrattuna. Naisten kisaa seuratessa mietimme, että Susanna pärjäisi täällä aivan loistavasti.

Omat sympatiani keräsi VPCX-henkinen parrakas kanukki Mark McConnell, joka liputettiin 80-prosentin portista ulos noin 32 minuutilla. Hän ajoi offcamberille tulevan pätkän hiljakseltaan ja vilkutti alas yleisölle. Yleisö antoi raikuvat aplodit takaisin.

Tylsää! Puoli tuntia UCI-kisaa ja takaportin kautta ulos radalta yleisön joukkoon. Samperin viralliset säännöt. Jengi otti Markin kanssa muutamat meitsiet, joten huomiotta hän ei päässyt livahtamaan väen läpi ulos kisakeskuksesta.

IMG_3384
Tapahtuma ohi. Pikkujunnu fiilisteli radalla.

Palkintojen jaon jälkeen suuntasimme takaisin majapaikkaan Haagiin. Haag sijaitsi noin 95km päässä Hoogerheidesta. Raparperi jatkoi matkaa junalla Amsterdamiin valmistautumaan maanantaiaamun työjuttuihin. Sami, Matti ja minä kävimme ajamassa 7km kaupungilla hotellin fillareilla.

Kotiin palasimme maanantaina iltapäivällä. Kiva reissu. Suosittelen.

IMG_3386Palkintojen jako

Mitä reissu maksoi?

Reissun kulut lentoineen, autonvuokrineen, polttoaineineen, ruokineen ja majoituksineen noin 360 euroa per henkilö. Käytimme WeShare applikaatiota kulujen jakamiseen, joka on tällaisilla reissuilla ässäveto kirjanpitoon.

Mitä mukaan?

Pitkät merinovilla-alushousut, villasukat ja lämpimät kengät sekä vaatteet. Koko reissun oli mukava +10 asteen keli, mutta kostean tuulinen meri-ilmasto punotti posket ja kuivatti huulet. Suosittelen mutaa ja vettä hylkiviä kenkiä esim. matalavartiset kumpparit ja villasukat olisi paras, jos ei ehkä ihan miellyttävin kombo koko viikonlopuksi. Päiväreppuun hanskat, vesipullo, lisäpaitaa, kaulaliina tai buffi ja sadetakki ja joku retkibanaani.

Olisi ollut kohtuuton koettelemus viettää kisa sateelta suojassa öykkämöykkä-äänentoistolla varustetussa kaljateltassa. Ainiin; korvatulpat, jos joutuu evakuoitumaan kaljatelttaan. Myös lisävirta-akku kännykkään oli tarpeellinen.

Teksti ja tuhnuset kuvat: Tuomas

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: